Eurasier, lapset ja itsepäisyys

Yleistä keskustelua eurasiereista
Umppalumppa
Viestit: 1
Liittynyt: 13.4.2011 10:52

Eurasier, lapset ja itsepäisyys

ViestiKirjoittaja Umppalumppa » 15.4.2011 12:04

Hei,

en löytänyt tähän suoranaista keskustelua, joten päätin kysyä suoraan aloittamalla uuden keskustelun. Itse asiassa mulla olisi miljoona muutakin kysymystä, mutta nämä nyt aluksi.

Eukuille sosiaalistaminen on erittäin tärkeää ja jossain ehkä mainittiin, että eukku tulee hyvin toimeen lasten kanssa, kunhan se tottuu niihin pienestä pitäen.? Heräsi kysymys, josta meillä on ollut enemmänkin puhetta kotona. Meidän suvussa / lähipiirissä ei ole lapsia kovinkaan paljon. Totta kai lenkillä vastaantulevat lapset voivat, koiran niin halutessa tietysti, tervehtiä ja silittää koiraa, mutta sellaista normaalia "lapset juoksevat kiljuen pihalla ympyrää koiran ohi tuhat kertaa minuutissa ja taaperot hiukan käsillä kopeloivat kiljahdellen ilosta"-tyyppistä sosiaalistamista on vaikea keksiä tällä hetkellä. Kun myöhemmin meidän talouteen, toivottavasti ;), ilmaantuu ihmisvauvoja, niin riittääkö eukulle, että seuraa oman perheen vauvan kasvua lapseksi ja siinä samalla oppien ymmärtämään lapsia ja miten niiden kohdalla käyttäydytään, kunhan ei nyt ihan lapsettomassa pellossa asu ensi vuosiaan?

Meillä on tällä hetkellä 3 vuotias terrieri, jolla ei myöskään ole kovin suurta kokemusta (lue yllä oleva tyyppikuvaus) lapsista, mutta on erittäin sopeutuvainen ja rodultaan lapsirakas, mutta tiedämme sen, että ellei automaattisesti nykyinen koiramme tajua lapsia, niin koulutuksella selviämme kyllä hänestä ;)

Päästiinpä sitten itsepäisyyteen.. ja vaikeasti motivoitavuuteen (josta meillä on kyllä kokemusta tuosta muulisukuisesta terrieristämme)

Chowchow on tietysti itsepäisyyden ja oman arvontunnon mielleyhtymä, mutta kuinka paljon sitä oikeasti on eurasierissa, tai teidän eukuissa huomattavissa? Millä tavoin se ilmenee? Me emme kilpaile/harrasta vakkaristi mitään agia, tokoa tai jälkeä ym. Teemme niitä fiilispohjalta pihalla, lenkillä, metsässä, sisällä jne... joten sen kaltaista miellyttämishalua ei tarvitse olla. Entä, miten ilmenee eukun itsepäisyys normi koiran huoltohommissa, kuten lenkityksessä, suihkutuksessa, harjauksessa ja kynnenleikkuussa? Selviääkö peruskäskyjen opettelussa herkuilla ja leikillä, vai tarvitaanko maximaalista mielikuvista ja luovuutta?

Sori, jos kysymykseni kuulostavat osittain oudoilta, ihan jopa omasta mielestänikin, mutta tosiaan eukusta lukemani mukaan, on erikoinen koira. Nykyisen koiran kanssa on pärjätty herkuilla + muulla kurilla, mutta senkin kanssa, jos haluaa tehdä ENEMMÄN, täytyy ottaa luovuus käyttöön.

Avatar
timotei
Viestit: 130
Liittynyt: 2.1.2006 15:40
Paikkakunta: Vaasa
Viesti:

Re: Eurasier, lapset ja itsepäisyys

ViestiKirjoittaja timotei » 15.4.2011 13:57

Niinkuin kaikki hyvät vastaukset kannattaa aloittaa: nämähän ovat kaikki yksilöitä.. :D

Mutta 3 eukun kanssa eläneenä ja muutaman muunkin elämää jonkin verran nähneenä sanoisin lähinnä tuohon itsepäisyyteen ja motivointiin liittyvää.
Eli itsepäisyys kyllä näkyy rodussa, meillä esim. Bacchus on saanut Tyroksinia kurkkuunsa 2 kertaa päivässä yli 10 vuoden ajan. Silti se edelleenkään ei avaa suutaan komennosta, vaan minun pitää hieman vääntää suupielestä suuta auki. Samaten lenkeillä nämä ovat aina pyrkineet kertomaan suunnan, minne mennä.
Kaikenlaisessa opettamisessa on myös sellainen lisähaaste motivoinnin suhteen, että eurasier tuntuu oppivan asiat erittäin nopeasti, eikä tyypillisesti viitsi toistaa osaamiaan asioita montaa kertaa peräkkäin. Tämä on melkoinen haitta agilityssa, jossa ohjaaja tarvitsee oppia huomattavasti pidempään kuin koira. Eli pitäisi pystyä kertaamaan asiaa, koiralla vain ei motivaatio riitä siihen, kun se jo osaa.
Perukäskyjen opettelussa selviää kyllä ihan makupaloilla ja leikillä (jos osaatte leikkiä koiranne kanssa), kunhan ei yritä pitää liian pitkiä koulutussessioita - eli on osattava lopettaa silloin, kun koiralla on vielä hirveä halu oppia (motivaatio säilyy seuraavaankin kertaan). Samaten kun kerrataan koiran jo osaamia asioita (miksi?), kannattaa palkata satunnaisesti ja yllättäen - sekin pitää motivaatiota korkeammalla.

tinsku
Viestit: 110
Liittynyt: 19.8.2009 0:27
Paikkakunta: Muhos

Re: Eurasier, lapset ja itsepäisyys

ViestiKirjoittaja tinsku » 15.4.2011 21:15

Hei!

Minulla on pian 3-vuotias eurasier Eetu ja 5kk ikäinen pentu Jero, jotka jo nyt ovat osoittautuneet olemaan kuin yö ja päivä... Vaikka ovat isä ja poika! :lol:
Tuosta lapsi asiasta... Meillä ei myöskään vielä ole ihmislapsia, mutta niitä toivottavasti joskus tähän perheeseen saamme... :wink: Sen vuoksi yrittänyt Eetua tottuttaa lapsiin. Näyttää siltä, että pienet vauvat 0-1v ovat ok, kun eivät vielä osaa olla koiran kimpussa, mutta 3-4vuotiaita Eetu ei ymmärrä... Eikä oikeen tahdo sietää, varsinkin jos lapset on sellaisia jotka ei ole tottunut koiriin eli eivät anna Eetun olla rauhassa. Härppivät kuonoon ja kirkuvat sekä hyppivät ympärillä. Mutta lapset jotka tottuneet koiriin ja osaavat tulla sievästi, ílman jännityskirkumista Eetun suhtautuminen on ihan erilaista. Isommat lapset taas ok ja niiden kanssa Eetu paremminkin kaveria ja haluaa leikkiä... :D

Eli yleisesti olen tehnyt sellaisen päätelmän, että Eetu epävarma 3-4-vuotiaiden lasten kanssa, kun niistä ei tiedä mitä ne tekee... Ja liikkuvat erilailla kuin aikuiset ja isommat lapset. :D Mutta ikinä ei ole tullut sellaista tilannetta, etten Eetua saisi hallittua. Omaa koiraa kuitenkin oppii niin hyvin lukemaan, että huomaa millon menee yli ja sillon pitää päästää koira huilimaan... Siskollani on nyt vuoden ikäinen tyttö, johon Eetu suhtautuu todella hienosti, kun nähnyt sitä vauvasta asti. Osaa varoa, eikä hökellä ympärillä kun tyttö opettelee kävelemään. Silittääkin antaa hienosti, mutta ehkä siskon tyttökin oppinut jo ettei koiria tarvi pelätä niin siinä ei ole ylimääräistä hässäkkää. Itse luulen, että koirat kyllä tottuvat omiin lapsiin kun niiden aika tulee... :lol: Varsinkin kun omat lapset oppivat koiriin pienistä pitäen, niin oppivat miten koirien kanssa tulee olla... :lol: Kun lapset antavat Eetun olla rauhassa, kun se sitä haluaa, ei mitään ongelmaa ole... Ja mielestäni kaikkien lapsien pitäisikin oppia, että koirakin tarvitsee omaa rauhaa... Eikä aina voi jaksaa paijaamista ja leikkiä.

Pentu meillä toisaalta ihan eri maata, mutta toki se voi johtua myös siitä että on itsekkin vielä niin vauva!! :mrgreen: Kaikki lapset kiinnostaa ja kaikki lapset on ihania... Toki Jeron kanssa saa vielä olla varovaisempi, koska ei itse osaa varoa pienia lapsia lattialla. Eetun kanssa ei ole mitään ongelmaa jos vaikka vauvakin kylässä, osaa väistää ja varoa. Pennusta ei tietenkään vielä voi sanoa, mitä ihan lopulta tulee aikuisena. Mutta kovasti sosiaalistetaan erilaisiin tilanteisiin... Ja nyt auttaa hurjan paljon, että siskollani on pieni lapsi ja olemme tekemisissä viikottain. Tilanteita ei tarvitse järjestämällä järjestää... :)

Kovapäisyydestä... Eetu on aika "nössö" poika ja mamman perään. Se on oppinut asiat nopeasti ja sen kanssa ei juuri pentunakaan tullut tilannetta ettei olisi minúa uskonut. Toki tiettyä jääräpäisyyttä ilmenee ja varsinkin Agilityssä kyllästyy liian useisiin toistoihin nopeasti. Mutta sitten vaan pitää tehdä liikkeet muutaman kerran ja vaihtaa eri juttu välillä... :lol: Jero näyttäisi olevan kovapäisempi ja sellainen oman tiensä kulkija. Joskus tuntuu onko sillä korvia päässä ollenkaan... :wink: Tämä on ollut minulle niin outoa, että välillä on hermoja koeteltu. Mutta aivan ihana rotu ja isäntäänsä kiintyy kovasti. Meidän koirat ainakin sellasia ihania jästipäisiä hallinalleja!! :lol: Aina uskollisia perheenjäseniä... :)

Tulipas pitkä teksti ja vielä enemmänkin voisi jatkaa... :D Ja varmasti muilla on ihan erilaisia kokemuksia, niin yksilöitä näistä jokainen on!
Eukkupojat:
Kristallikuun Eewertti "Eetu" s. 01.05.2008
Talvitarhan Fakke "Jero" s. 05.11.2010

Avatar
Jonsu
Viestit: 23
Liittynyt: 27.9.2007 12:26
Paikkakunta: Lahti
Viesti:

Re: Eurasier, lapset ja itsepäisyys

ViestiKirjoittaja Jonsu » 21.4.2011 8:36

Moi :D

Vastaan minäkin, vaikka Muru onkin vasta 5,5kk.

Meillä lapset 6v. ja 8v. tulevat Murun kanssa hyvin toimeen ja Muru tykkää niistä.
Kaikki lapset ainakin vielä kiinnostaa mutta ei sitä kuitenkaan kiinnosta esim. pihalla juosta lasten perässä, vaikka lapset yrittää juoksuttaa. Välillä innostuu Teon kanssa jalkapalloa pelaamaan.
Muru jopa uskoo mukuloita, kun olen ohjeistanut millä taajuudella ääntä kannattaa käyttää.

Itsepäisyydestä..
Meillä menee lenkit hyvin, nopeasti Muru oppi, että kävelytie on MINUN ja mun ohi ei silloin mennä.
Hihna pysyy löysällä käytännössä koko ajan. Itse vahtii, ettei mene minusta ohi.
Ihmettelin kovasti, koska olen täällä lukenut, että koirat menee ku höyryveturit :lol:

Koirat mellastavat kahdestaan paljonkin ulkona. Nala tulee ensimmäisestä käskystä sisälle ja Murukin useimmiten.
Nyt on kuitenkin alkanut myös murrosiänmerkit näkyä ja likka tulee rappusten alapäähän miettimään ja kääntää sitten selkänsä.
Minä vedän oven kiinni. Yleensä silloin jo tulee oven taakse norkoamaan mutten päästä sisään. Sitten vasta, kun on alkanut taas tutkia pihaa kutsun uudestaan sisälle. Sitten tulee hippulat vinkuen :)
Jonsu
Steppen Hill's Amaranth "Muru" s. 05.11.2010
Leonpesä Lady All Saints "Nala" s. 12.1.2008


Palaa sivulle “Yleinen keskustelu”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija