Esittelyt

Yleistä keskustelua eurasiereista
Avatar
Jaki
Viestit: 75
Liittynyt: 21.11.2006 12:44
Paikkakunta: Leppävirta

Re: Esittelyt

ViestiKirjoittaja Jaki » 10.4.2009 11:21

Moi! Meille tuli perheenlisäystä espanjanvesikoiran muodossa. Fuerte de Laseles eli kutsumanimeltään Fuerte saapui Espanjasta Suomeen 08.04. ja meille 09.04. Pentu on todella rohkea ja reipas tapaus, ei paljoa arastellut mennä tanskandoggiuroksen luokse. :D Jaki on ollut pennun suhteen utelias, mutta kun pentu osoittaa sille huomiota niin tällöin pitää lähteä karkuun..veikeitä poikia! :D
Kristallikuun Oiva

tinsku
Viestit: 110
Liittynyt: 19.8.2009 0:27
Paikkakunta: Muhos

Re: Esittelyt

ViestiKirjoittaja tinsku » 26.11.2009 20:15

Hei kaikille! :D

Ajattelin, että pitää kai minunkin laittaa esittely tänne... :wink: Elikkäs olen Karppisen Tiina (tinsku) asustelen Pohjois-Pohjanmaalla Muhoksella mieheni kanssa. Perheeseemme kuuluu yksi eurasier uros Kristallikuun Eewertti kotoisasti "Eetu".
Aikaisemmin minulla oli sekarotuinen pystykorvainen narttukoira Milla, joka kuoli tapaturmaisesti vain kahden vuoden iässä vuonna 2004. Silloin olin sitä mieltä, että minun täytyy saada uusi koira nyt heti... Selasinkin netistä kaikkia mahdollisia koirarotuja. Halusin pystykorvan tyylisen koiran, koska tämän näköiset koirat ovat mielestäni niitä "oikeita koiria". :D En mielellään kuitenkaan halunnut kovin riistaviettistä ja kovasti haukkuvaa rotua, niinkuin monet pystykorvaiset koirat ovat ja koiralla piti olla kuitenkin kokoa... Niin sitten sattumalta löysin rodun nimeltä eurasier. Kuitenkin tuolloin päädyin vielä odottamaan koiran hankkimista, koska opintoni olivat vielä pahasti kesken ja mieheni mielestä pieneen kaksioomme ei voinut ottaa koiraa. Mutta keväällä 2008 vihdoin sain opintoni päätökseen ja muutimme isompaan asuntoon jossa on kunnolla pihaa... Silloin ajattelin että nyt voitaisiin vihdoin ottaa koira, olinhan kypsytellyt ajatusta ja potenut koirakuumetta ja 4 vuotta. :lol: Eurasierkerhon sivuilta sitten huomasin, että Haukiputaalle Kristallikuun kenneliin oli tulossa pentuja toukokuussa. Ja niin oma vappupäivän poikamme muutti meille heinäkuussa 2008 ja valloitti täysin koko perhepiirin sydämet! :D

Sitten itse koirasta:
Eetu on oikeen reipas nuoriherra, eikä meillä ole suurempia ongelmia ilmennyt. Itseasiassa olin todella yllättynyt miten helposti meillä meni pentuaika ilman tuhoja yms. Muutenkin on ollut ihana olla näin tasapainoisen koiran kanssa, kun edellisellä koirallani oli paha eroahdistus ja karkaili todella helposti yms. Eetu on melko rohkea, mutta siitä löytyy myös pidättyväisyyttä vieraita kohtaan. Kuitenkín tutustuu todella nopeasti ja silloin on parasta kaveria heti... :wink: Lapsia Eetu rakastaa, vaikka meillä ei niitä itsellä olekaan. Varmaan naapurin 10-vuotias tyttö on auttanut siinä ja Eetu pitääkin Karoliinaa maailman parhaana leikkikaverina. :) Eetu tulee yleisesti ottaen toimeen kaikkien koirien kanssa, jos saa tutustua omaan rauhalliseen tahtiin. Joskus hieman yli-innokkaat koirakaverit saa Eetun "pakittamaan". Yleensä kuitenkin haluaa lenkillä mennä tekemään tuttavuutta kaikkien kanssa. Tietenkin omaansa pitää puollustaa jos toinen koira ärähtää saattaa Eetukin niin tehdä. Reviirin puollustus vietti tuli esille oikeestaan vasta viime kesänä ja haukahtaa möreällä äänellä pari kertaa jos kuuluu outoja ääniä tai joku vieraampi ihminen tulee pihaan. Meillä on irti aidatulla pihalla taajama-alueella, jossa kulkee melko paljon ihmisiä ja toisia koiria. Niistä ei kuitenkaan välitä, katsoo vain aidan toisella puolella ja ihmettelee jos eivät tule pihaan. Monet ovatkin tulleet kysymään, että mikä koira se tuo on, kun ei "puhu" mitään kun ohi menee... :D Riistaviettiä Eetulla on melko vähän, oravat ja linnut kyllä kiinnostavat. Niiden perään juostaankin vähän matkaa, mutta heti kun huutaa takaisin niin on ainakin tähän mennessä tullut aina kiireesti. Toivottavasti jatkossakin! :wink: Elikkäs irti voi pitää melko turvallisesti, pysyttelee koko ajan niin että näkee omistajan monesti pysähtyy odottamaankin... :D Tietenkään en taajamassa ole pitänyt irti autojen ja muiden koirien takia, mutta metsässä, joen jäällä ja läheisillä pelloilla voi pitää ihan huoletta. Koskaan Eetu ei ole karkaillut, mikä onkin hyvä asia. Hyvä esimerkki on, että usein tuulisella säällä pihan portti saattaa aueta niin että emme ole sitä huomanneet. Kun olemme huomanneet asian ja käymme katsomassa, onko se koira vielä tallella... Niin siellähän se poika nököttää omalla vahtipaikallaan talon portailla... :lol: Eli hyvin on oppinut oman pihansa ja reviirinsä rajat... :wink:

Eetu syö puoliksi raakaruokaa eli myös lisäksi nappuloita. On aika tarkka mitä suuhunsa laittaa voisi sanoa, että hieman nirsokin. Vieraalta ihmiseltä ei mielellään ota tai ainakin se pitää omistajalta varmistaa että ruoka on syömäkelpoista. Eetun nuoren iän vuoksi virtaa löytyy vielä aikalailla. Saattaa yksikseen leikkiä ulkona tai olohuoneessa luilla ja leluilla pitkään. Aina iltalenkin jälkeen pitää päästää juoksemaan täyttä laukkaa pitkin pihaa ja parasta on jos joku vielä vähän muka "jahtaa"... :D On todella paljon meidän perään ja olemmekin yrittäneet tarkoituksella opettaa, että välillä voi olla hoidossa vanhemmillamme. Eetun kanssa on harrastettu näyttelyissä käyntiä, joka onkin ollut myös minulle ihan uusi maailma.

Tänä syksynä olemme käyneet myös tokossa ja agilitykin ollaan aloitettu. Tokossa tarvitsee todella paljon motivoimista, joten haastetta on... Samoin agilityssä on haastetta, kun Eetu on jonkin asian jo oppinut ja tehnyt sen pari kertaa voi olla että vaan jää esteen taakse ihmettelemään, että pitääkö mun vieläkin tehdä...!? Kyllähän minä sen jo tein ja osasin... :wink: Mutta oikeen kivaa on ollut näissä harrastuksissa tähän asti ja ei me mitään kilpauraa olla näistä hakemassakaan... :D

Eli tälläinen on meidän karvapallo... :lol:
Viimeksi muokannut tinsku, 16.2.2011 23:54. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Eukkupojat:
Kristallikuun Eewertti "Eetu" s. 01.05.2008
Talvitarhan Fakke "Jero" s. 05.11.2010

Avatar
Rudi
Viestit: 16
Liittynyt: 14.5.2009 19:59
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Esittelyt

ViestiKirjoittaja Rudi » 8.2.2010 22:13

Heippa kaikille!

Helsingissä asustelee tällainen mahdottoman suloinen, omistajansa välittömästi hurmannut nuori herra (Feuerblick Rurik s.21.3.2009). Koiruus sai pitkän pohdinnan jälkeen kutsumanimekseen Rudi.

Kuva

Rudi on iloinen ja leikkisä pakkaus, joka juttelee usein vastaantuleville koirille "inuumalla". Koirapuisto on suosikkipaikka ja tutut koirakaverit on parasta mitä tämä huiskuhäntä tietää - ruoan lisäksi. Karvapallon bravuureita ovat leikin tiimellyksessä heitetyt näyttävät kuperkeikat ja pyllytaklaukset.

Ruoka tosiaan on pojalle aina maistunut hyvin ja kaikki tilaisuudet käytetään hyväksi. Pienenä yksin jäätyään mussukka avasi kaapin oven ja nakersi ruokasäkin kylkeen reiän. Pentu muistutti jalkapalloa, kun tulimme muutaman tunnin kuluttua kotiin. Vähän taisi olla tukala olo, mutta onneksi muuten selvittiin säikähdyksellä. Rudista onkin kasvanut ihan komean kokoinen koira. 10kk ikäisenä painoa oli jo 27 kiloa ja näyttelyssä tuomari sanoi, että saa antaa enemmänkin ruokaa jos vaan maistuu. Saa siis nähdä minkä kokoinen jässikkä meille tulee.

Rapsutteluja rakastava koiruus viihtyy usein ihan likellä. Se nojailee mielellään isäntäväkeen ja muksahtaa välillä syliinkin. Kissamainen kippurahäntä harrastaa myös "puskemista". Se änkee ja tunkee jalkojen alta tai välistä selkä pyöreänä. Vieraista tämä pikikuono ei kummemmin välitä, mutta antaa koskea ja koplata.

Melko helposti oppivalle otukselle pentukoulujen harjoitukset olivat ihan lällärikamaa. Motivointiin käyvät niin lelut kuin herkutkin - tosin tytöt välillä sekoittavat nuoren uroksen pään. Keväällä aloitetaan toko-kurssi ihan omaksi iloksi ja näyttelykehässäkin on jo ehditty pyörähtää.

Rudi on modernina koirana myös pitänyt "omaa" blogiaan. Sieltä löytyy lisää tarinoita ja kuvia matkan varrelta. http://koiruuksienkoiruus.blogspot.com/

Toivottavasti nähdään näyttelyissä tai muualla! Sisarusten kuulumisia olisi myös kiva lukea. :wink:
Terkuin, Kaisa & Rudi
Feuerblick Rurik
http://koiruuksienkoiruus.blogspot.com/

Avatar
Jonsu
Viestit: 23
Liittynyt: 27.9.2007 12:26
Paikkakunta: Lahti
Viesti:

Re: Esittelyt

ViestiKirjoittaja Jonsu » 16.2.2011 10:51

Hei, olen tänne jo aiemminkin kirjoitellut ja Murunkin jo toisaalla esitellyt mutta laitetaan myös tänne viralliseen esittelyosioon :)

Eli olen Jonsu Lahdesta ja minulla on pieni Eukku-neiti nimeltään Muru. Muru on nyt 14vk ja aivan ihastuttava persoona!

Muru tuntuu olevan rauhallinen, harkitsevainen ja älykäs. Lisäksi neiti omaa valtaisan ruokahalun :D
Sisäsiisteys on jo melko hallinnassa, mikä on todella hienoa noin nuorelta koiralta.

Kaverina Murulla on 3 vuotias Leonberginkoira Nala. Nala on ottanut Murun hienosti vastaan!
Ehkä hieman liiankin hienotunteisesti, sillä jo pienellä murahduksella Muru saa Nalan luovuttamaan luunsa.
Muutenkin Nala on tosi pitkämielinen, kun ajatellaan, kuinka ihanaa Murusta on roikkua Nalan korvissa ja hännässä. Kun pienen leikit alkavat väsyttää,
pyytää Nala omaan rauhaansa verannalle.
Muitakin kavereita tästä talosta löytyy mm. kissoja ja kaneja.

Murun kanssa on tarkoitus harrastella näyttelyitä ja koirahiihtoa.
Tanssijan lahjojakin on, silllä niin hienosti seistään takajaloilla, kun ruokakuppi lähestyy


Kuva

Kuva
Jonsu
Steppen Hill's Amaranth "Muru" s. 05.11.2010
Leonpesä Lady All Saints "Nala" s. 12.1.2008

tinsku
Viestit: 110
Liittynyt: 19.8.2009 0:27
Paikkakunta: Muhos

Re: Esittelyt

ViestiKirjoittaja tinsku » 17.2.2011 0:20

Heipä hei!

Pitipä laittaa uusi viesti tänne, kun meidän perhe on kasvanut yhdellä uudella eurasierilla... :D Eli Eetun poika Jero muutti meille joulun aikoihin. Aivan ihana ja tomera pentu on ja ovat Eetun kanssa jo tosi hyvin kaverustuneet. Tosi hyvin tulevat toimeen... Joskus tuntuu että vähän liiankin hyvin, sellainen hulapaloo täällä välillä on! :mrgreen:

Kuva

Jero 3kk! :lol:


Kuva

Eetu 2v 9kk! :lol:


Kuva

Isä ja poika tyytyväisenä... :wink:
Eukkupojat:
Kristallikuun Eewertti "Eetu" s. 01.05.2008
Talvitarhan Fakke "Jero" s. 05.11.2010

mewinen
Viestit: 1
Liittynyt: 11.11.2011 2:19

Re: Esittelyt

ViestiKirjoittaja mewinen » 14.11.2011 17:26

Heips! Ajattelin nyt uutena eukku- omistajana minäkin laitella hieman esittelyä meistä.

Olen siis Meri Hynninen ja meidän laumaan kuuluu itseni ja avokin lisäksi nyt pian 8 kuinen eukkupoika Kieristinga Echo, kotoisammin Koda, sekä 8,5v lappalaisrouva Peikkovuoren Champpanja, eli Emma.
Meille eurasier tuli tutuksi oikeastaan aika yllättäen, sillä pentua mietittäessä olisin kovasti halunnut toisen lappalaisen, mutta miehelle se ei kelvannut pienen koon vuoksi. Joten, jotakin kautta sitten päädyttiin eukuista lukemaan ja kuvia katsomaan ja mehän oltiin jo myytyjä tuossa vaiheessa. :)

Jossain vaiheessa kun tilanne alkoi olla sopiva alettiin ottaa kasvattajiin yhteyttä. Olin aivan varma että koska eurasier on Suomessa vielä jokseenkin tuntematon rotu, ja pentueita ei todellakaan ole aina saatavilla, meidän täytyisi omaa odottaa ties kuinka kauan... Mutta iloisena yllätyksenä ensimmäisen kerran SEK:n sivuille löytäessäni pentulistalla oli monen monta pentuetta! Oli ihan vara valita! Mikä onni :) No, suurin osa pentueista olivat jo syntyneet tai pian syntymässä, ja vuodenaika oli jotain alkukevättä... Liian aikainen ajankohta meille, sillä tarkoitus oli ottaa pentu alkukesästä.. Sitten viimeisimpien joukossa oli kaksi aivan sopivaa pentuetta, joista sitten pähkäiltyämme päädyttiin siihen, että jos Satu meille pennun myy, sieltä me se otetaan. Ja voi sitä onnea kun päästiin ensimmäistä kertaa pentuja katsomaan!
Tuntui niin kummalliselta, että pentua oltiin suunniteltu jo monta vuotta, pyöritelty rotuja mielessä ja vaivuttu melkein epätoivoon kun miehelle ei kelvannut millään se mitä itse hain, ja nyt näin nopeasti ja yllättäen mulla on sylissäni pieni pörröinen tuhiseva pentu, joka muuttaisi meille jo muutaman viikon päästä!

Noh, tästä kaikestahan tuntuu tänäpäivänä olevan ikuisuus, ja nyt mulla onkin käsissäni murkkuikää herättelevä oikukas nuorimies :D
Ei vaankaan, meidän poitsu on ollut tähän päivään asti oikein helppo tapaus omalla asteikollani, ainoa päänvaiva oli yksinjääminen pikkusena, ei meinannut sitten millään oppia... Luonteeltaan Koda on vissiinkin melko peruseukku siinä mielessä, kuinka varautunut on vieraita kohtaan. Pimeällä kaikki outo (varsinkin miehet) pitäisi päästä haukkumaan, ja vierailla ei ole mitään asiaa Kodaa kopeloimaan. Ei vihainen ole missään tapauksessa, vaan väistää, jos joku väkisin yrittää koskea. Muuten on aika välinpitämätön vieraista. Tutuille on mitä ihanin koira, rakastaa kaikkia ketä on pennusta asti tuntenut, mutta nykyään sen täytyy tavata uusi ihminen ainakin muutaman kerran ennenkuin suostuu haistelemaan. En tiedä näin eukku- aloittelijana, että miten tuo varautuneisuus yleensä ilmenee, mutta meillä on ainakin näin. Eläinlääkärillä kuitenkin ihme kyllä ei ole ollut mitään ongelmia? koda alistuu kosketukseen ja antaa tohtorin tehdä tehtävänsä... No, hyvä niin :D

Muuten Koda on luonteeltaan semmoinen perus mammanpoika, kotona ja tutussa ympäristössä rohkea ja utelias ja hieman ehkä oman tiensä kulkijakin, mutta heti jos äiti joutuu vähänkin kauemmas, tullaan tukka pitkällä juosten takaisin... :) Koirien kanssa tulee aivan loistavasti toimeen! Johtunee siitä, että ollaan 4 kuisesta lähtien käyty lähes päivittäin läheisessä koirapuistossa, missä on sitten saanut laidasta laitaan erilaisia koirakontakteja. Vieraalla alueella Koda on melko arka ja epävarma vieläkin, vaikka kovasti ollaan yritetty käydä erilaisissa paikoissa ja tilanteissa. Sinänsä tämä ei haittaa, jos Koda ei sovellu keskustan vilinään, sillä itsekään en siellä viihdy, eikä tarkoituksena ole sinne muuttaa. Mutta olisihan se mukava, että koira silti olisi sielläkin itsevarma. Harjoittelua harjoittelua.

Kooltaan meidän poika on kääpiö! Ikäähän sillä nyt on se vajaat 8kk ja muutama päivä sitten mittasin, että poika olisi n. 47cm korkea. Kasvavatko nämä yleensä aina näin hitaasti, vai jääkö tuo nyt vain pieneksi? Olisi ihan kiva jos se aikuisena sopisi edes rotumääritelmään. Se on koko kasvuaikansa ollut erittäin sopusuhtainen, eikä ole vieläkään tullut mitään sellaista kasvupyrähdystä. (Mikä on tietysti hyväkin asia,ettei kasva ihan kieroon) Turkkikin on melkein kokonaan pentukarvaa vielä. Pikkupoika siis. :¨) Kertokaa nyt te viisaammat, että miten nämä yleensä kehittyy!

Jokatapauksessa, oli tuo poika ulkomuodoltaan millainen hyvänsä, on äiti hänesti silti hyvin hyvin ylpeä =)

Tulipas jaariteltua..

Blue
Viestit: 71
Liittynyt: 16.1.2006 16:05

Re: Esittelyt

ViestiKirjoittaja Blue » 2.1.2013 2:48

Tervetuloa eukkumaailmaan!

Tää meidän palsta tuntuu olevan vähän hiljainen, senpä takia tekin olette joutuneet ties kuinka kauan odottelemaan että joku jotain vastaisi.
tuo meidän englannin tuonti on pidättyväisyydeltään pitkälti samanlainen kuin kerrot oman haukkunne olevan. Nuo kaksi muuta sitten ovatkin ihan täysin vastakohtia, kaikki ihmiset rakastetaan puhki. :D

Kyllä se siitä varmasti vielä kasvaa, urokset saattavat kasvaa korkeutta aina kahteen ikävuoteen asti ja jossei pentukarvakaan ole vielä mihinkään vaihtunut niin en murehtisi liikoja. Eikä se murehtiminen kyllä siihen mitään autakkaan, kasvaa sen minkä kasvaa. :D

Toivottavasti nähdään teitä erikoisnäyttelyissä ja muissa tapahtumissa!

-Inka

Poogi
Viestit: 1
Liittynyt: 21.12.2012 0:19

Re: Esittelyt

ViestiKirjoittaja Poogi » 6.1.2013 2:20

mewinen: Teillä on meidän eukun kaima! Koda poika siis täälläkin, joskin vasta 11 viikkonen :D

"Meidän" (okei, äitini) Koda on siis Bluen kasvatti C-pesueesta. Tänne se ajautui joteski vahingossa. Äidiltäni kuoli koira tapaturmallisesti viime alkusyksystä ja siitä asti on uutta katsellut. Ainoana kriteerinä piti olla kohtuu helppo seurakoira. Koiran pitää olla sen kokoinen ettei se ole murskana mun koirien kanssa ja luonteeltaan sellainen että pärjää ilman traumoja mun koirien kanssa (saksanpaimenkoira ja ceskoslovensky vlcak).

Bluen kanssa kerran sitten lähettiin vähän ulkoiluttamaan itseämme kaupungin yöelämään ja äitee hoiteli sitte Bluen eukkuja Nokkista ja Ketsua sen aikaa. Ja molemmat (etenkin Ketsu) jäi sitten luonteeltaan mieleen enemmän kuin mikä tahansa koira. Juuri sellanen mitä seurakoiralta odotetaan. Iloinen höhlä, taipuvainen olematta mikään nöyristelijä. Ketsu, Nokkis ja Koda on kyllä kaikki avoimia vieraille. Jos meillä olis ovessa kyltti niin Kodan kohdalla siinä lukis "rakastan sinut rikki, varo vaan". Murtovarkaalle se varmaan sanois että "älä nyt vielä lähe, jos mä keitän meille vaikka kahvit" :mrgreen: No ihan pieni pentuhan se vielä on, mutta tämän ominaisuuden toivotaan pysyvän. Kaks vahtia riittää per huusholli ja on helppoa elää kaikkien kaverin kanssa.

Koda on kyllä mahtava tapaus. Ei pumpulista tehty ollenkaan, mutta ei hankalakaan. Jos se jää isojen jalkoihin, se nousee ylös ja sataa perään. Vieraiden suhteen on iloinen höhlä, pussaa puhki jos siihen ottaa kontaktia. Mutta lenkillä ei välitä ohikulkijoista. Ei siis ole tyrkky, mutta jos joku haluaa tehdä lähempää tuttavuutta on Koda siihen aina valmis kun partiopoika :D Pöllii pipot ja hanskat ihmisten päästä ja "tappaa" ne komeella ravistuksella. Ja omii itelleen :mrgreen:

Koda on myös pirun ahne. Menee tässä asiassa ihan samaan kategoriaan kun mun saksanpaimen ja cesko. Jos onnistuisi varastamaan, söisi varmaan mahalaukkunsa halki. Kuinka yleistä tällanen yletön ahneus on eukuissa? Vai tekeekö seura vaan kaltaisekseen? Meille tullessaan se ei ollu noin ahne, söi kyllä hyvin. Mutta ei sillai kun nyt, niinku ei olis ikinä ruokaa nähnytkään kupeet lommolla.

Kuva

Kuva


Palaa sivulle “Yleinen keskustelu”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija